liian usein liian kiire?

aattelin olla ny aktiiviinen ettei tuu taas sellasta typerän pitkää aikaa näitten postausten välille. kyllä se onki muuten jännä kuinka joskus pitäs tehä joku juttu, ja sitte jostain syystä se aina vaa lykkääntyy, ku ei muka oo aikaa, tai sitte ei muuten vaan saa aikaseks. ku koko ajan on muka niin kiire. siis nimenomaan 'MUKA'. oon puhunu tästä ennemminki täälä mun blogissa, mutta palasinpa aiheeseen koska se näyttää olevan niinku lähes aina ajankohtanen.. ja se pätee melkein kaikis jutuis.

tää juttu tuli todettuu taas eilen ku näin yhtä kaveria piiitkästä aikaa. oltiin kyllä puhuttu moneen otteeseen et pitäs nähä, mutta sit se kuitenki aina lykkäänty ku aina oli muka niin paljo muuta, ja sitte lopuksi se jäi ihan kokonaa. mutta onneks sitte loppujen lopuks saatiin sovittua aika ku nähään ja niinhän me eilen sitte nähtiin! :) oli kyllä niin kiva nähä pitkästä aikaa. ja todettiin et ny pitää kyllä aktivoitua ja nähä oikeesti vähä useemmin, eikä ainoastaan puhua että pitäs nähä :P tähän vois osuvasti lainata pätkää mun lempibändin yhestä biisistä; 

"words will be just words 

until you bring them to life"

jep. sopii niin hyvin tähän. ei auta jos vaan puhuu että näkis, jos ei sitte oikeesti toteuta sitä kans.

ja lempibändistä puheenollen, tästä pääsenki hienolla aasinsillalla (tai en tiä onkseny niin hieno, mut anyway) seuraavaan juttuun, mistä oon jo kauan meinannu kirjottaa. nimittäin siitä mun fanituspostauksesta intoutuneena haluaisin ny kirjottaa vähä aiheesta nimeltä idolit. sellaset henkilöt joita ihailee, ja myöski sellaset, jotka inspiroi ittee syystä tai toisesta. joillekki ne on perheenjäseniä, joillekki ne on kavereita/ystäviä, joilleki joitain julkisuuden henkilöitä, tai sitte kaikkia noita.. idoli voi olla melkein kuka vaan. :D ja niitä voi olla monia. mä haluaisin ny esitellä yhen mun idolin. niitä on oikeesti aika monta, mutta alotetaa ny tästä yhestä.. (:

perrie edwards

täs tulee vähä perusteluja sille, miks ihailen perriee, ja et miks se on yks mun idoleista:

• 1/4 little mix -nimistä brittityttöbändiä (son hyvä bändi! :>)
• huikee ja persoonallinen lauluääni
• toteutti unelmansa ja kannustaa siihen muitaki
• seurustelee, tai siis on kihloissa one directionin zayn malikin kans ja saa sen takia ihan sairaasti paskaa niskaan, mutta ei välitä siitä vaikka se varmasti sattuu. perrie siis toteuttaa aika hyvin tätä ~let the haters hate~ -asennetta. ja huomionarvonen asia on se, että ne oli kihlautunu jo ennen one directionin leffan this is us:in movie premieree, ja sielä perriellä siis bongattiin se sormus, mutta se ei todellakaa huudellu siitä koska sei halunnu vetää ihmisten huomiota siihen (tollasta epäitsekästä toimintaa, jota ei voi olla arvostamatta), koska se oli one directionin jätkien suuri ilta (!)
• perrie on ihan superkaunis ja se ajattelee tyyliin kaikkien ihmisisten olevan kauniita
• mun käsityksen mukaan perrie on ihan sairaan herttanen & sulonen ihminen! :> (eikä sellanen ylpee kusipää bitch vaikka onki zaynin kaa kihloissa)
• perrie on rohkeesti just sellanen ku on eikä välitä muitten mielipiteistä (pukeutuu kuinka haluaa ja värjää hiukset millä värillä tykkää jne.)

siinä oli mun mielestä aika monta hyvää syytä sille, miks perriestä ei oikee voi olla tykkäämättä! (:

tulevissa postauksissa sitte ehkä lisää niitä mun idoleita, niitä ihmisiä jotka tavalla tai toisella inspiroi mua!

ja siis ihan vaan näin loppumainintana (ettei kenellekkää tuu mitää ongelmaa sen asian kans), toi kuva on netistä, en oo sitä ite ottanu (tuskin kukaa ny niin luulikaa, mutta hyvähän se on silti mainita..)

niin lupasinko mä aktivoitua?

joo. taisin tossa viimesimmässä postauksessa luvata aktivoitua tän postailun suhteen? tai ainaki yrittää.. no, viimesimmästä postauksesta on vähä reilu pari kuukautta, mut ei kai se haittaa :D koska nyt aktivoidun taas hetkeks ainaki!

paljo on tapahtunu viimesimmän postauksen jälkeen, oon mm. junaillu sielä ja täälä ja käyny moikkailees frendejä vähä ympäri suomen! no okei, tampereella ja turus vaa mutta on seki jo jotain! tampereella onneks oltiin koolla isolla jengillä. ja turuski näin paria toveria :) mut kaikista helpointahan se olis jos pystyis asuun kaikkien ystävien ja muitten tärkeitten ihmisten kans samas kaupungis. mut se on tuskin enää koskaa mahollista.. se oli vaan niin helppoo ku oltiin viä lukios ja nähtiin päivittäin! no, niin se aika menee eikä mennyttä saa takas vaikka joskus ehkä haluaiski. tai ainaki joitaki juttuja siitä menneestä. niitä hyviä asioita joita on aina sillontällön ikävä. no mutta tosiaan, mennyt on mennyttä ja sitä ei saa takas eikä siihen voi palata. se on yks näitä elämän karuja faktoja jokka pitää vaan hyväksyä.. vaikka se joskus voiki olla vaikeeta. mutta toisaalta, on siinä hyvätki puolensa ny ku asuu joittenki toverien kans eri kaupungeis, koska frendien kautta voi törmätä uusiin tyyppeihin, ja sitä kautta sitte taas voi tulla luotua uusia ihmissuhteita! spektiä lainaten; 'no, ei siinä', uusiin ihmisiin tutustuminenhan on aina jees! ja aina sitä vaan toivoo et itekki olis niitten uusien tyyppien mielestä hyvä tyyppi, sellanen johon mielellään tutustus paremminki :)) no, toivottavasti mä oon ihmisten mielestä tutustumisen arvonen tyyppi! (:

yleistä hengailua toverien kaa tampesteris! 

nojoo, menipä taas jotenki kauheen syvälliseks osittain toi teksti :D mut eikai se väärin oo! mutta niin, kaverien näkemisen lisäks viime postauksen jälkeen on tapahtunu toki muutaki. ja ihan vaan tälläsen toisen pikku tapahtuman mainitakseni voisin kertoo, että tähän maailmaan on reilu kuukausi sitte ilmestyny sellanen pieni tyyppi, joka saa koko elämänsä kutsuu mua tädiksi! <3 tai nojoo, niinku päivitin naamakirjaanki että mieluiten ihan sanni vaan, mutta täti mä sille kuitenki oon! ja voin kertoo että sulosempaa pientä ihmistä ei tää maa päällään kanna! oon niin rakastunu siihen pieneen jätkään ettei sitä oikeen voi edes sanoin kuvailla.. se on vaan niin uskomaton tunne - positiivises mieles siis tietty (: onneks mulla on ihan älyttömän hyvät mahollisuudet käydä kattoos tätä pikkujäbää <: ja mielellänihän mä sitä käynki kattoos koska ykskää sen tyypin kans vietetty hetki tai tunti ei oo hukkaanheitetty, ja sitä ei varmaan tarvi kellekkää sen enempää selitellä. tän jätkän syntymä siis tottakai muutti myös mun elämää aika radikaalisti, mutta ei huonolla tavalla tietenkää! :D tuntuu vaan jotenki niin hienolta tää uus rooli jonka se mulle toi.. :> sen jätkän ensinäkeminen kai oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä - eikä se lopu koskaa! <3 eli rakkautta ensisilmäyksellä on olemas! ja joka tän jälkeen mulle muuta väittää on vääräs. :P mut toivotaan et tää tyyppi tykkää kans tädistänsä, sitte ku se siitä jotain ymmärtää :D ku eihän reilun kuukauden ikänen tyyppi ny oikeen tälläsistä jutuista vielä ymmärrä :P niinku ei ny vielä ihan kauheen paljoo muutenkaa tästä maailmanmenosta.. ku ei tätä aina aikunenkaa ymmärrä. nojoo, empä mee ny täs kohtaa siihen, muuten tää postaus ei lopu ikinä. mutta laitan jossain vaihees tästä pikkujäbästä kuvaa tännekki (:

no, jospa mä postailisin lisää taas myöhemmin! saa nähä kauanko siihen tällä kertaa menee... se on viä vähä hämärän peitos mulle ittellekki!

kerran fanittaja, aina fanittaja?

oon ollu kyllä tosi aktiivinen tän blogini päivittelyssä.. ku viimesimmästä postauksesta on niin kauan :P no, jos mä nyt aktivoitusin vähä ja tekisin uuden postauksen :D vihdoin ja viimein! 

vaikka mulla riittäiski kaikennäköstä asiaa vaikka kuinka paljo, niin tää tämänkertanen postausaihe oli kyllä helppo valita. joten täs tuloo!

kirjotin tossa muutama päivä sitte facebookkiin päivityksen, missä kerroin päivän, viikon, kuukauden tai vuoden uutisen: etten enää fanita mitää. se oliki aika suuri uutinen, koska mähän oon just tunnettu siitä et mä fanitan tyyliin kaikkee elävää (yks mun kaveri tais joskus sanoo noin :D). mutta toi on kyllä silti vähä liian vahva ilmasu, vaikka onki musta kyse. edes mä en siis fanita kaikkee! 

taisin siis luvata vähä liikaa sillä päivityksellä. ku tein sen vähä niinku hetken mielijohteesta :P koska aloin vaan kelailla sillon yks ilta sitä koko käsitettä - fanittamista. ku se jotenki vaikuttaa ihan urpolta koko termi ! siis voihan sitä tykätä bändeistä, artisteista, näyttelijöistä, leffoista ym (ja saa tykätä just niin paljo ku haluaa), mutta miks niitä pitäis fanittaa? miksei voi vaan diggailla? ku jotenki mä ymmärrän fanittamisen sellasena järjettömänä ihkuttamisena, mitä jokku teinit tekee (niinku mäki ku mä olin teini).. siis sellasena joka menee jo ihan överiks (vaikka toisaalta, mulla vissiin välillä menee vähä vieläki.. :P). mutta siis joo, taisin kuitenki vaa haluta löytää jonku toisen termin tolle urpolle käsitteelle.. :D koska taitaa toi fanittaminen tosta tyhmästä käsitteestä huolimatta olla kuitenki osa mua.. vuoden 2011 fanittaja lukios jne. :D ja kai toi fanittaja-puoli tulee sitte elään mussa aina :--D jo pienestä astihan mä oon fanittanu. eka tyyliin spaissareita (spice girls) ja sitte bäkkäreitä (backstreet boys), ja ties mitä kaikkee sen jälkeen :D monemmoista artistia ja bändiä ym. ihan tähän päivään asti, ja eiköhän se sitte kuitenki jatku tästä eteenkipäin.. :)

joten kai sitä on turha yrittää alkaa muuttaa itteensä, ku se ainaki täs suhtees tuntuu olevan näin vaikeeta.. mutta toisaalta, miks pitäiskää lähtee muuttaan itteensä? ku kyllähän kaikilla on oltava oikeus olla just sellanen ku ku on, myös mulla. ja ne jotka ei hyväksy mua tälläsenä, niin ne ei sitte hyväksy. ei oo mun ongelma. sen takia ei voikkaa ku rakastaa niitä ihmisiä jokka tykkää musta just tälläsenä. menipä diipiks :P mutta tottahan tää on.

nonii. riittäsköhän tästä aiheesta? jospa mä nyt päättäsin tän tekstini tähän, ja kirjotan sitte lisää toisella kertaa! ehkä pianki.. koska jokatapaukses pitäs ny vähä aktivoitua tän postailun kans.. saa nähä kuinkahan siinäki käy. no, voin yrittää ainaki!

tää on vaan elämää

heipparallaa!

siitä onki vierähtäny jo tovi ku tein tän blogin, mutta eka päivitys tulee vasta nyt, ku on ollu muka niin kauheesti kaikkee. oikeesti olisin voinu istuu alas jo ennemminki ja tehdä ekan postauksen, tai ehkä jopa muutaman, mutta en oo sitte kuitenkaa vaan saanu aikaseks. nojoo, mut nyt mä teen sen ekan postauksen. ja eikö sitä niin sanota että parempi myöhään ku ei milloinkaan? :)

on mulla toki ainaki yks hyvä syy minkä takia tää eka postaus on venähtäny.. koska tosiaan mun mumma nukku pois tossa vähä reilu viikko sitte, ja se on tietysti ollu aika rankka juttu. ikävä on ikuinen ja suru ottaa oman aikansa, mut eiköhän tästä silti selvitä.. koska näinhän se elämä menee. kaikilla on täälä oma aikansa, ja sitte ku se aika loppuu, niin sit se vaa loppuu. mut mumma saa ny levätä rauhassa <3! ja me jotka jäätiin tänne, niin yritetään surusta ja ikävästä huolimatta jatkaa elämää eteenpäin!

nojoo, tuli tossa vähä surullista tekstiä joten nyt vielä vähä muita juttuja! mulla sattu tänään töissä vähä harmillinen juttu. tai no, ei ny siis mitää kamalaa mutta silti jäi vähä harmittaan. sielä koululla oli nimittäin toi Redrama vetääs keikan, mutta mä en voinu mennä kattoon sitä vaikka olisin halunnu! koska se keikka oli tarkotettu isommille, eikä siis noi piememmät (joitten kans työskentelen) osallistunu siihen ollenkaa. tuli toki pieni tsäänssi että sain ees vähä kuulla seinän takaa, muttaku olisin halunnu nähdä kans, ku se kerran oli mun työpaikalla! on tää elämä vaan epistä, aina ei mee nallekarkit tasan.

ja ettei tää teksti olis ihan ankeen näkönen, niin laitan tähän loppuun viä jonku kivan kuvan! (joka ei siis kylläkää liity tähän tekstiin mitenkää)

Big Ben and the Houses of Parliament - London
syksy 2011

siinon yks kuva meidän reilun vuodentakaselta Lontoonreissulta (oi että, mullon ikävä Lontoota <3) vaikka oon käyny sielä vaan kerran, niin tuos kaupungis käyminen on kyllä jo yks toteutunu unelma. (tai siis yks kohde siinä listas missä pitää joskus käydä) se oli rakkautta ensivisiitillä! toi on kyllä sellanen kaupunki minne voisin mennä uudestaa koskavaa! ja meen sinne varmasti viä mooonta kertaa! ei siitä kaupungista vaan saa tarpeeksee. eikä sitä tiä vaikka joku päivä asusin siä! koskaan ei tiä mitä elämä tuo tullessaa.