kerran fanittaja, aina fanittaja?

oon ollu kyllä tosi aktiivinen tän blogini päivittelyssä.. ku viimesimmästä postauksesta on niin kauan :P no, jos mä nyt aktivoitusin vähä ja tekisin uuden postauksen :D vihdoin ja viimein! 

vaikka mulla riittäiski kaikennäköstä asiaa vaikka kuinka paljo, niin tää tämänkertanen postausaihe oli kyllä helppo valita. joten täs tuloo!

kirjotin tossa muutama päivä sitte facebookkiin päivityksen, missä kerroin päivän, viikon, kuukauden tai vuoden uutisen: etten enää fanita mitää. se oliki aika suuri uutinen, koska mähän oon just tunnettu siitä et mä fanitan tyyliin kaikkee elävää (yks mun kaveri tais joskus sanoo noin :D). mutta toi on kyllä silti vähä liian vahva ilmasu, vaikka onki musta kyse. edes mä en siis fanita kaikkee! 

taisin siis luvata vähä liikaa sillä päivityksellä. ku tein sen vähä niinku hetken mielijohteesta :P koska aloin vaan kelailla sillon yks ilta sitä koko käsitettä - fanittamista. ku se jotenki vaikuttaa ihan urpolta koko termi ! siis voihan sitä tykätä bändeistä, artisteista, näyttelijöistä, leffoista ym (ja saa tykätä just niin paljo ku haluaa), mutta miks niitä pitäis fanittaa? miksei voi vaan diggailla? ku jotenki mä ymmärrän fanittamisen sellasena järjettömänä ihkuttamisena, mitä jokku teinit tekee (niinku mäki ku mä olin teini).. siis sellasena joka menee jo ihan överiks (vaikka toisaalta, mulla vissiin välillä menee vähä vieläki.. :P). mutta siis joo, taisin kuitenki vaa haluta löytää jonku toisen termin tolle urpolle käsitteelle.. :D koska taitaa toi fanittaminen tosta tyhmästä käsitteestä huolimatta olla kuitenki osa mua.. vuoden 2011 fanittaja lukios jne. :D ja kai toi fanittaja-puoli tulee sitte elään mussa aina :--D jo pienestä astihan mä oon fanittanu. eka tyyliin spaissareita (spice girls) ja sitte bäkkäreitä (backstreet boys), ja ties mitä kaikkee sen jälkeen :D monemmoista artistia ja bändiä ym. ihan tähän päivään asti, ja eiköhän se sitte kuitenki jatku tästä eteenkipäin.. :)

joten kai sitä on turha yrittää alkaa muuttaa itteensä, ku se ainaki täs suhtees tuntuu olevan näin vaikeeta.. mutta toisaalta, miks pitäiskää lähtee muuttaan itteensä? ku kyllähän kaikilla on oltava oikeus olla just sellanen ku ku on, myös mulla. ja ne jotka ei hyväksy mua tälläsenä, niin ne ei sitte hyväksy. ei oo mun ongelma. sen takia ei voikkaa ku rakastaa niitä ihmisiä jokka tykkää musta just tälläsenä. menipä diipiks :P mutta tottahan tää on.

nonii. riittäsköhän tästä aiheesta? jospa mä nyt päättäsin tän tekstini tähän, ja kirjotan sitte lisää toisella kertaa! ehkä pianki.. koska jokatapaukses pitäs ny vähä aktivoitua tän postailun kans.. saa nähä kuinkahan siinäki käy. no, voin yrittää ainaki!

tää on vaan elämää

heipparallaa!

siitä onki vierähtäny jo tovi ku tein tän blogin, mutta eka päivitys tulee vasta nyt, ku on ollu muka niin kauheesti kaikkee. oikeesti olisin voinu istuu alas jo ennemminki ja tehdä ekan postauksen, tai ehkä jopa muutaman, mutta en oo sitte kuitenkaa vaan saanu aikaseks. nojoo, mut nyt mä teen sen ekan postauksen. ja eikö sitä niin sanota että parempi myöhään ku ei milloinkaan? :)

on mulla toki ainaki yks hyvä syy minkä takia tää eka postaus on venähtäny.. koska tosiaan mun mumma nukku pois tossa vähä reilu viikko sitte, ja se on tietysti ollu aika rankka juttu. ikävä on ikuinen ja suru ottaa oman aikansa, mut eiköhän tästä silti selvitä.. koska näinhän se elämä menee. kaikilla on täälä oma aikansa, ja sitte ku se aika loppuu, niin sit se vaa loppuu. mut mumma saa ny levätä rauhassa <3! ja me jotka jäätiin tänne, niin yritetään surusta ja ikävästä huolimatta jatkaa elämää eteenpäin!

nojoo, tuli tossa vähä surullista tekstiä joten nyt vielä vähä muita juttuja! mulla sattu tänään töissä vähä harmillinen juttu. tai no, ei ny siis mitää kamalaa mutta silti jäi vähä harmittaan. sielä koululla oli nimittäin toi Redrama vetääs keikan, mutta mä en voinu mennä kattoon sitä vaikka olisin halunnu! koska se keikka oli tarkotettu isommille, eikä siis noi piememmät (joitten kans työskentelen) osallistunu siihen ollenkaa. tuli toki pieni tsäänssi että sain ees vähä kuulla seinän takaa, muttaku olisin halunnu nähdä kans, ku se kerran oli mun työpaikalla! on tää elämä vaan epistä, aina ei mee nallekarkit tasan.

ja ettei tää teksti olis ihan ankeen näkönen, niin laitan tähän loppuun viä jonku kivan kuvan! (joka ei siis kylläkää liity tähän tekstiin mitenkää)

Big Ben and the Houses of Parliament - London
syksy 2011

siinon yks kuva meidän reilun vuodentakaselta Lontoonreissulta (oi että, mullon ikävä Lontoota <3) vaikka oon käyny sielä vaan kerran, niin tuos kaupungis käyminen on kyllä jo yks toteutunu unelma. (tai siis yks kohde siinä listas missä pitää joskus käydä) se oli rakkautta ensivisiitillä! toi on kyllä sellanen kaupunki minne voisin mennä uudestaa koskavaa! ja meen sinne varmasti viä mooonta kertaa! ei siitä kaupungista vaan saa tarpeeksee. eikä sitä tiä vaikka joku päivä asusin siä! koskaan ei tiä mitä elämä tuo tullessaa.